Taideskandaali?
Kuten aina ns. taideskandaaleissa – muistettakoon vaikka Hannu Salaman Juhannustanssit, Harro Koskisen Sikamessias, Jumalan teatteri, Teemu Mäen My way, a work in progress (”kissantappovideon” oikea nimi) tai Ulla Karttusen Neitsythuorakirkko – instituutioiden valtaapitävät ja keskustelupalstojen moraalinvartijat ”tietävät” hyvin tarkasti mikä on ja mikä ei ole taidetta. Tämä ei voi olla lyömättä ällikällä, sillä edes etevimmät taiteenfilosofit eivät ole kyenneet vastaamaan tähän kysymykseen selvästi (tai uskottavasti): taide kun on ja ei ole mielipideasia. Tätä sävyä on myös tapaus Hanhelassa.
Ulla Karttunen kirjoitti tuolloin blogissaan:
Teos oli ollut esillä jo useita kuukausia ja
näyttelyn oli määrä päättyä toukokuussa, kun palmusunnuntaita edeltävänä
lauantaina noin 1000 kristillistä protestoijaa (Civitaksen mukaan 1500,
poliisin mukaan 800) marssi Avignonin halki galleriaan. Galleria varustautui
turvatoimin, asetti pleksilasin teoksen eteen ja kaksi vartijaa teosta suojaamaan.
Mutta palmusunnuntaina neljä aurinkolaseihin pukeutunutta parikymppistä nuorta
tuli galleriaan heti sen avauduttua, yksi uhkasi vasaralla vartijaa ja ehti
särkeä pleksilasin ja iskeä piikillä teokseen. Tunkeutujat vaurioittivat myös
toista teosta, jonka kuvassa olivat meditoivan nunnan kädet. (http://ullakarttunen.wordpress.com/2011/04/)
Suomen Helsingissä yhden tädin puhelinsoitto riitti Karttusen teoksen poistamiseen. En tiedä montako ”hämmennystä” Hanhelan kohdalla riitti, mutta Suomessa näyttäisi olevan eri käsitys taiteilijan ilmaisuvapaudesta kuin Ranskassa.
Anssi
Hanhela maalaa konventioista ja oikeaoppisuuden normeista piittaamatta
suorastaan herkullisia maalauksia. Tapauksen uutisoinnissa ja nettikeskustelussa
esille nousseeseen Kalervo Palsaan verrattuna Hanhelan työt ovat kuitenkin
varsin kesyjä, useat Palsan työt ovat monin verroin groteskimpia ja karumpia elämänmyönteisiin
ja väreiltään melkeinpä iloisiin Hanheloihin verrattuna. Verkkokeskustelu tästä
tapauksesta on yhtä aikaa huvittava ja masentava, joskaan ei sysimusta.
”Keskustelu” paljastaa äärimmäisen kapeita ja yksiulotteisia taideasenteita,
mutta onneksi myös joitakin teräviä oivalluksia ja selväjärkisiä näkemyksiä.
Tästä voi vetää kaksi myönteistä johtopäätöstä: 1) kaikki kommentoijat eivät
ole toivoa vailla; 2) taidepedagogeilla riittää työtä.
Kiinnostavia
tapaus Hanhelassa ovat kysymykset moraalista ja vallasta. Kun jokin taideteko
raapaisee särön yleiseen hyminään ja jokapäiväiseen kulutushysteriaan,
moralistit ovat useimmiten nimettömänä joukkona mölyämässä ja heittämässä
taiteellisen ilmaisuvapauden menemään. Hanhelan tapauksessa hämmästyin, sillä
hänen maalauksissaan ei raiskata, kiduteta, tapeta tai ammuskella, toisin
sanoen näytetä niitä asioita, joita uutiset ja ajankohtaisohjelmat esittävät
viikoittain. Tälle raakuudelle olemme turtia, mutta pylly kahvilan seinällä saa
palan kurkkuun.
Rovaniemi, taidekaupunki?
Moraalin
ja vallan lisäksi nettikeskustelussa nousee esille myös muita tärkeitä kysymyksiä,
joista yhden voisin nostaa muiden yli: Rovaniemen maine taidekaupunkina. Ehkä
siitä on aidosti syytä olla huolissaan, ehkä ei, ehkä se on jo menetetty ennen
kuin sitä olikaan. Kuka tietää? Mutta toki tilanne on kiusallinen, jos
taidemuseon näyttelysalien välittömässä läheisyydessä ja saman katon alla
sijaitsevan Korundi-kahvilan taiteellisen linjan päättää hallinto- ja
myyntiorganisaation väki eikä taidemuseon henkilökunta.
Näin
asiaa kommentoi anonyymi:
Mielenkiintoista
miten Arktikum-Palvelun henkilökunta päättää mikä on sovelliasta taidetta ja
mikä ei taidemuseon kahvilassa. Vielä mielenkiintoisammaksi tekee taidemuseon
johtajan lausunto siitä ettei hänellä ole mitään tekemistä tämän kanssa. Onko
nyt oikeasti mennyt puurot ja vellit sekaisin siitä keneltä kaupunki ostaa
palveluita ja kuka vastaa taidemuseon sisällöstä. Näin ei voi tapahtua muualla
kuin Rovaniemellä.(Lapin Kansa)
Ja toinen anonyymi kysyy samoilla linjoilla:
Eikö
Rovaniemen taidemuseolla tosiaankaan ole vaikutusvaltaa sen suhteen mitä
kulttuuritalon ravintolan seinille ripustetaan? (Lapin Kansa)
Ihmettely on täysin oikeutettua, sillä Rovaniemen
taidemuseo ja Lapin taiteilijaseura päättivät pari vuotta sitten tehdä
yhteistyötä aloittamalla kuukauden taiteilija -näyttelyt Korundin kahvilassa.
Taidemuseon puolelta pidettiin tärkeänä lappilaisten kuvataiteilijoiden
näkyvyyttä kulttuuritalo Korundissa. Ja onhan lappilaisten taiteilijoiden
teoksia kuukauden taiteilija -näyttelyissä nähtykin, mutta Hanhelan tapaus
osoittaa, että Arktikum palvelu oy:llä on enemmän valtaa ja auktoriteettia taiteellisissa
linjanvedoissa kuin Rovaniemen taidemuseon henkilökunnalla ja Lapin taiteilijaseuralla
yhteensä. Eikä asiaa muuta muuksi sekään, että taiteilijaseuran toimijat
tekivät asiassa taiteen kannalta kohtuullisen kompromissiratkaisun asettamalla
Hanhelan työt esille Galleria Napaan.
Siteeraan vielä helmen Kalevan verkkokommenttien
joukosta:
Kaikkein
vaarallisimmaksihan on aina kyllä koettukin taiteilijat, jotka herättelevät
ihmisiä ajattelemaan omilla aivoillaan... (Kaleva)
Tapaus Hanhela ei ole mittasuhteiltaan verrannollinen
taiteilijoiden vaientamisiin totalitaristisissa tai muissa järjestelmissä,
mutta vaientamiset ja vaientamisyritykset todistavat taiteen voimasta ja saavat
toivottavasti kenet tahansa ajattelemaan kysymystä: minkä verran merkitystä on sellaisella
”taiteella”, joka ei nostata lainkaan arjen askareista irrottavia kokemuksia?
Häiritseväksi koetun taiteen poistaminen on äärimmäinen teko siksi, että
taiteen oikeus vastalauseeseen kitketään: ihmisestä – eli Anssi Hanhelasta –
teosten takana ei piitata, hänen mielipidettään ei kysytä. Poistamalla häiriö
pyritään palauttamaan illusorinen status
quo, eskapistinen itsepetos, joka kestää ainoastaan umpiossa.
Teemu Mäki totesi 90-luvun lopulla: ”moralismi
tuottaa agit proppia, leenakrohneja ja keskitysleirejä, ei taidetta.” En itse
rinnastaisi Leena Krohnia ja keskitysleirejä enkä väitä etteivätkö Leena
Krohnin teokset olisi taidetta (joskaan en tunnustaudu faniksikaan), mutta
toteamuksessa on se vinha perä, että moralismi on luvattoman helppoa, tuhoaa
taiteen moni-ilmeisyyden ja tuo tilalle kapeaakin kapeamman ja sisäsiistiin
”taiteen”, jonka asema taiteena juuri mainitun kapeuden vuoksi kyseenalaistuu.
Arktikum palvelu oy on taiteellisella
linjanvedollaan ilmaissut kantansa, että he haluavat sisäsiistiä ja häiriötöntä
taustaa Korundin kahvilaan. Se, että Arktikum palvelu oy:lla on tämänkin verran
taidepoliittista valtaa Rovaniemen kokoisessa kaupungissa, saa kenet tahansa
taidealan ammattilaisen puistelemaan päätään ainakin kahdesta syystä.
1) Siksi, että organisaatio ei edusta taiteen
asiantuntijuutta, vaan myyntialan osaamista; ja
2) siksi, että taideteosten poistaminen sillä
perusteella, että ihmiset eivät hämmentyisi, on tekona täysin piittaamaton
taiteilijan ilmaisuvapaudesta ja teosten eteen tehdystä työstä.
Lopuksi
Mikä on sitten Arktikum palvelu oy:n ”taiteellinen
linja”? Sen voi jokainen päätellä itse seuraavista anonyymin näkemyksistä,
jotka saavat toimia samalla päätössanoina:
Olen
monta kertaa ihmetellyt Arktikum-palvelujen linjausta myydä Kulttuuritalo
Korundin aula- ja kahvilatilaa mitä kummallisimpiin tilaisuuksiin, joilla ei
ole taiteen kanssa mitään tekemistä. Kyseessä on tila, joka huomataan heti
sisääntullessa. Välillä siellä keltaisin halpis-kyltein mainostettuna myydään
itämaisia mattoja. Niitä on kasattuna läjäpäin sikin sokin pöytien päälle. Ei
onnistu silloinkaan kahvittelu saati lounastaminen.
Partylite hajukynttilöiden jälleenmyyntitapahtuma samaisessa tilassa, jossa koko talo - myös näyttelytilat - olivat hajuineen suorastaan tyrmäävä kokemus. Ei ollut esteetön kokemus se. Työntekijöitä ajatellen lähestyttiin jo työturvallisuusriskiä.
Nyt on korkea aika miettiä Kulttuuritalon kulttuuristrategiaa. Matot ja hajukynttilät eivät imagoa nosta. Ei myöskään tapa, jolla Hanhelan teokset poistettiin. (Lapin Kansa)
Kalle LampelaPartylite hajukynttilöiden jälleenmyyntitapahtuma samaisessa tilassa, jossa koko talo - myös näyttelytilat - olivat hajuineen suorastaan tyrmäävä kokemus. Ei ollut esteetön kokemus se. Työntekijöitä ajatellen lähestyttiin jo työturvallisuusriskiä.
Nyt on korkea aika miettiä Kulttuuritalon kulttuuristrategiaa. Matot ja hajukynttilät eivät imagoa nosta. Ei myöskään tapa, jolla Hanhelan teokset poistettiin. (Lapin Kansa)
Kuvataiteilija, kuvataiteen yliopistonlehtori
Lapin yliopisto
www.kallelampela.com/